Sadepuutarhoista kosteikkopuistoihin

Kuva. Riikka Asunmaa

Ilmastonmuutoksen on arvioitu lisäävän sään ääri-ilmiöitä kuten rankkasateita ja tulvia.  Valumavesien mukana metsistä, pelloilta ja viheralueilta päätyy vesistöihin kiintoainesta sekä rehevöittäviä ravinteita. Päällystetyiltä alueilta vesistöihin kulkeutuu myös haitallisia kemikaaleja, öljyä, tiesuoloja, raskasmetalleja, torjunta-aineita sekä eläinten jätöksiä. Oli kyse sitten rakennettujen alueiden hulevesistä tai tuotantoalueiden valumavesistä, vesiensuojelu kuuluu yhtä lailla meille kaikille maan ja veden käyttäjille. Koska ympäristöhaasteiden ennustetaan yhä lisääntyvän, tarvitaan valuma-alueille eri toimijoiden välistä yhteistyötä sekä konkreettisia toimia; erilaisia vesiensuojelun ratkaisuja kuten imeytysrakenteita, viivytys- ja pidätysaltaita sekä kosteikkoja. Ja kenties jotakin muutakin, mutta mitä? Kepin sijaan suosittelen porkkanoita.

Elämyksellisyyttä vesiensuojeluun

Luontotyyppinä kosteikko on monimuotoisimpia. Tutkimusten mukaan sen rehevät kasvit sitovat kymmenen kertaa enemmän hiiltä kuin nurmikko. Ekosysteemipalveluiden näkökulmasta kosteikkopuistot tarjoavatkin hulppean mahdollisuuden niin kaupunkiluonnon kuin kylien kehittämiselle. Suomessa sitä ei ole ehkä vielä täysin oivallettu. Altaita ja lampia käytetään toki yleisesti koristeaiheina omakotipihoilla ja riistakosteikkoja perustetaan erämetsiin. Yhtä lailla kosteikkoja voitaisiin hyödyntää yleisemmin viivytysaltaina, vesivarastoina ja elämyskohteina myös julkisissa puistoissa. Vesirakenteet luovat ympärilleen monimuotoisen opetusympäristön seurata kasvien, perhosten ja korentojen elämää. Veden soliseva ääni on terapeuttinen. Mutkat, saarekkeet ja kasvillisuus ohjaavat veden virtausta, kivetyistä puroista syntyy valaistuina näyttäviä ympäristöelementtejä. Parhaimmillaan taidetta. Muotoilemalla ja kiveämällä avo-ojia loivapiirteisimmiksi voidaan veden kulkua sujuvasti myös viivyttää ilman laajempia altaita. Loivapiirteisyys helpottaa myös reuna-alueiden hoitoa sekä estää sortumia. Sen sijaan että hulevesi putkitetaan ja vedetään suoraan jokeen, voitaisiinko se johtaa taajamakosteikkoon? Kyseessä ei ole uusi idea, mutta aihe on ehkä trendikkäämpi kuin koskaan ennen.

Omavaraisuutta

Sadepuutarhoiksi kutsutaan pienikokoisia huleveden suodatusjärjestelmiä, joita käytetään esimerkiksi pihoilla, puistoissa, paikoitus- tai liikennealueilla. Ne voivat yksinkertaisimmillaan olla luonnonmukaisia, kasvipeitteisiä painanteita. Talvella niihin voi ohjata lunta, kesällä ne viivyttävät ja imeyttävät päällystetyiltä pinnoilta valuvaa sadevettä.  Koristeellisempina versioina niistä näkee loihditun näyttäviä kivikoita tai koristekasviryhmiä, jotka ovat iloisesti yllättäneet hoitajansa helppohoitoisuudellaan. Sadepuutarhan kasveilta vaaditaan kuitenkin paljon. Toisaalta kykyä sietää vesikorkeuden rajuja vaihteluita ja välillä jopa totaalista kuivahtamista. Oman kokemukseni mukaan tällaisen järjestelmän rakentaminen ja kattovesien hyödyntäminen pihan käyttövetenä tuo säästöä vedenkulutukseen sekä helpottaa kastelutyötä.  Kattovesiä varten on tarjolla omia säiliöitä, mutta rännivedet voidaan myös johtaa ja varastoida esimerkiksi pumpulla varustettuun erilliseen hulevesikaivoon tai avolampeen. Viime kesä osoitti jo merkkejä siitä, miten kuivuus ja vesipula voi yllättää. Pohjavettä ohjeistettiin käyttämään harkiten, jotta sitä kaikille riittäisi. Sadepuutarhan antimista linnut ja siili saivat juodakseen lähes koko kuivan kauden eikä yksikään kasvi kuollut kuivuuteen. Suosittelen kokeilemaan.

Riikka Asunmaa

Kirjoittaja toimii maisemasuunnittelijana Etelä-Pohjanmaan Maa- ja kotitalousnaisten MKN maisemapalveluissa. Tämä blogi on kirjoitettu osana Pohjanmaan Ravinneratas -hanketta.

Pohjanmaan Ravinneratas-hanke toimii laajassa asiantuntijayhteistyössä Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa sekä Pohjois-Pohjanmaalla Kalajokilaaksossa. Hanketta toteuttavat Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry yhteistyössä Suomen Metsäkeskuksen, GTK:n, Luonnonvarakeskuksen sekä kolmen maakunnan ProAgrioiden ja Maa- ja kotitalousnaisten piirikeskusten (Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa ja Österbotten) kanssa. Hanketta rahoittaa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014-2020/ Pohjanmaan ELY-keskus.

Kuvat: Riikka Asunmaa

Jaa

Facebook Comments Box

Lisää kirjoituksia

Muualla blogeissa