Oulun limppu

Oulun limppu
4 leipää

1 l  piimää
50 g  hiivaa
1 rkl suolaa
2 dl  siirappia
2 rkl  pomeranssinkuorta
1 rkl  hienonnettua kuminaa tai fenkolia
14 dl  ruisjauhoja
n. 11 dl  hiivaleipä- tai vehnäjauhoja

Voitelemiseen:
1 dl  vettä
1–2 tl  siirappia

1. Liuota hiiva kädenlämpöiseen piimään. Kiehauta siirappi ja mausteet. Lisää seos haaleana piimän joukkoon.
2. Lisää taikinaan jauhot ja vaivaa tasaiseksi. Anna taikinan nousta tunnin ajan. Hyvin noussut taikina on kuohkeaa ja pehmeää.
3. Vaivaa taikina kiinteäksi ja jaa se neljään osaan. Vaivaa taikinapalat. Käännä taikinapalaa oikean käden kämmensyrjällä vasenta kämmentä vasten, kunnes palan pinnasta tulee sileä. Käytä vaivatessa runsaasti ruisjauhoja. Taputa leipä pulskan matalaksi.
4. Anna leipien nousta noin 45 minuuttia.
5. Pistä leipien keskelle yksi reikä pohjaan asti ja paista leipiä noin tunnin ajan 200?C:ssa. Voitele leivät siirappivedellä paistamisen loppupuolella, jatka paistamista vielä voitelun jälkeen.
6. Peitä paistetut limput leivinliinalla ja muovilla. Kypsän leivän maku muuttuu ja paranee viikon aikana.

Vinkki! Leipien voitelu siirappivedellä kannattaa tehdä paistamisen loppuvaiheessa, sillä silloin pinnasta ei tule niin tahmea kuin jos ne voideltaisiin vasta paistamisen jälkeen.

 

Oulun limppua juhlapöytään

Makea leipä on perinteisesti ollut juhlava tarjottava. Niin myös mausteinen Oulun limppu, kertoo ruoka- ja kotitalousasiantuntija Helena Lahdenperä Oulun maa- ja kotitalousnaisista.  Helenan omat muistot leivästä ulottuvat lapsuuteen, jolloin leipää on tarjottu esimerkiksi perhejuhlissa. ”Joululimppua ei voi syödä pääsiäisenä ja juhannuksena, mutta Oulun limppu maistuu kaikkina vuodenaikoina!”, Helena hymyilee.

Limpun mausteena on aina pomeranssia, sen lisäksi kuminaa tai fenkolia. Lempeän maun salaisuus piilee mausteiden kuumentamisessa. Se tasoittaa niiden aromia. ”Moni vierastaa mausteita leivässä”, Helena toteaa. ”En itsekään ole suuri kuminan ystävä. Mutta kun sitä hienontaa huhmareessa ja kiehauttaa siirapin kanssa, saa maku uudenlaista syvyyttä.”

Kuten kaikilla perinneruuilla, myös Oulun limpulla on lukuisia sovelluksia. ”Hyvä ohje on jo toistasataa vuotta vanhassa, 1909 julkaistussa keittokirjassa. Limpun resepti löytyy myös äitini emäntäkoulun aikaisesta mustakantisesta vihkosta vuodelta 1951”, Helena mainitsee. Vanhat ohjeet ovat hyviä, mutta suolan määrää kannattaa tarkistaa. Viime vuosisadalla litraan nestettä hulautettiin kaksi ruokalusikallista suolaa. ”Suolaa toki tarvitaan, mutta eiköhän kuitenkin yksi ruokalusikallinen riitä,” Helena neuvoo.

Oulun limppu on melko tiivistä ja ruokaisaa. Helenan mukaan tässä ohjeessa ruisjauhoja on runsaammin, mutta jauhojen suhteita voi vaihdella, jos haluaa vaaleampaa limppua.

Limppuleipurina onnistuu, kun on kärsivällinen. Taikinan on annettava kohota rauhassa. Myös syömisen kanssa voi rauhassa hidastella, sillä Oulun limppu vain paranee, kun se saa muutaman päivän odotella. Leipä kannattaa säilyttää huoneenlämmössä, jotta maku tekeytyy.

Artikkeli on ilmestynyt KOTI-lehdessä 10/2013. 

Jaa