Perhehoito - apu vanhuksille ja mahdollisuus maaseudulle

Haastattelututkimus vanhusten perhehoidosta

Perhehoito - apu vanhuksille ja mahdollisuus maaseudulle -hankeessa tehtiin haastattelututkimus, jolla koottiin tietoa perhehoitajiksi aikoville. Alla on yhteenveto haastattelun tuloksista. Koko raportti löytyy sivun lopusta.

Perhehoitajaksi muutoksen kautta

Perhehoitajaksi ryhtyminen oli usein lähtenyt henkilökohtaisesta muutoksenhalusta tai muutostarpeesta elämässä. Aiheen pariin oli vetänyt vanhustyön arvostus ja halu tehdä työtä omassa kodissa esimerkiksi pitkien työmatkojen välttämiseksi. Usein lapsilta tai omaisilta vapautuneet huoneet oli yksi käytännön taustatekijä ratkaisuissa.

Jatkuva aiheesta tiedottaminen on tärkeää, sillä lopullinen sytyke oli saatu kuntien tai aiheeseen liittyvien hankkeiden tiedotuksen, omassa koulutuksessa saadun tiedon tai omien henkilökohtaisten kokemusten myötä.  Myös toiveet Perhehoitoliiton toiminnalle koskivat erityisesti aktiivisempaa tiedottamista.

Kärsivällisyys ja ihmisten kanssa toimeentuleminen ovat tärkeimpiä ominaisuuksia

Suurimmalla osalla oli ennestään vankkaa ammatillista koulutusta tai työkokemusta sosiaali- ja terveysalalta, mutta osa oli tullut hoitoalalle vasta perhehoitajaksi ryhtymisen ja tämän myötä hankittujen perusvalmiuksien kautta.

Perhehoidon edellyttäminä vaatimuksina tuotiin kaikkein eniten esille hoitajan persoonallisuuteen liittyviä ominaisuuksia, mm. kärsivällisyyttä ja kykyä tulla toimeen vanhusten sekä omaisten kanssa. Kuitenkin myös perustietoa hoitotyöstä sekä hoitamisen käytännön perustaitoja korostettiin työn edellytyksinä, ja reilu kolmasosa hoitajista toivoikin itselleen vielä lisätietoa kohdistuen nimenomaan perustietoon vanhustenhoidosta ja mm. sairauksista.

Edellytyksenä koko perheen hyväksyntä

Perhekodin ja ympäristön tulee olla ennen kaikkea turvallinen ja esteetön, mutta lähes yhtä tärkeää oli vastanneiden mielestä kodissa vallitseva ilmapiiri, jossa kaikki perheen jäsenet ymmärtävät ja hyväksyvät perhehoidon ja sen vaatimukset.

Suurin osa vastanneista oli selvinnyt kodin muuttamisesta perhekodiksi suhteellisin pienin, yleiseen esteettömyyteen ja turvallisuuden lisäämiseen liittyvin remontein liittyen esimerkiksi kynnyksiin ja turvakaiteisiin.

Vanhusten toimintakyvyn säilymisen kannalta korostettiin vanhusten mahdollisuutta omatoimiseen liikkumiseen kodissa ja pihalla, ja pieniin hyödyllisiin kodin askareisiin osallistuminen – toki voimien mukaan - mainittiin useasti toimintakyvyn kannalta avainasiaksi. Toki lukeminen, laulaminen ja muu virkistys nähtiin myös tärkeänä. 

Apua paljon läheisiltä

Suurin osa perhekodeista toimi ilman päivittäistä ulkopuolelta saatavaa palvelua, mutta erityisesti kotihoidon- ja kotisairaanhoidonavun tukea tarvittiin ja saatiin koteihin. Puolison ja omien lasten mutta myös ystävien, tuttavien ja sukulaisten tukea ja apua saatiin myös tarvittaessa hyvin yleisesti. Apu oli tuurausapua – tyypillisesti lyhytaikaista valvontaa esimerkiksi asiointien ajan - sekä koti- ja pihatöitä. Varsinaista ulkopuolista ruoanlaitto- tai siivousapua ei haastatelluissa kodeissa juurikaan käytetty.

Työkoetaan merkityksellisenä

Perhehoitajien kokemukset työstään olivat pääosin myönteisiä. Tehtävä tuntui heistä vaivan arvoiselta, ja jaksamisen avain tuntui ennen kaikkea olevan hyvissä suhteissa hoidettaviin, omaisiin ja kuntien perhehoidon vastuuhenkilöihin.  Saatu palaute myös ulkopuolelta olisi tärkeää työssä jaksamisen kannalta, ja perheenjäsenet suhtautuivatkin perhehoitoon lähes järjestään myönteisesti. Myös muun tuttavapiirin suhtautuminen oli selkeästi enemmän myönteistä kuin kielteistä vastaajien kokemusten mukaan. Kokemus ihmisiltä yleensä saadusta arvostuksesta työn suhteen ei kuitenkaan ollut aivan niin hyvä kuin itse koettu työn merkityksellisyys.

Saatuihin palkkioihin ja kulukorvauksiin oli vastanneista noin puolet tyytyväisiä, mutta toinen puoli näki palkkiot liian alhaisina etenkin siinä tapauksessa, jos oli vain yksi hoidettava. Arvioissa palkkioiden suhteen korostui työn sitovuus ja vaativuus. 

Huoli omasta ammattitaidosta ja jaksamisesta

Kaikki kokivat joko aina tai usein selviytyvänsä hyvin perhehoitajana. Tehtävä oli toki useille vastaajista tuntunut joskus tai usein liian vaativalta, ja jokainen perhehoitaja oli tunnistanut työssään oman jaksamisen kannalta haastavia asioita.

Työssä huolestuttavia asioita oli ammattitaidon riittävyys erityisten huonokuntoisten vanhusten kohdalla. Vähän yli puolelle vastanneista työ oli vaikuttanut kielteisesti omien sosiaalisten suhteiden hoitoon, ja vielä useampi oli joutunut luopumaan jostakin itselle tärkeästä harrastuksesta. Oma terveydentila koettiin yleisimmin hyväksi tai kohtalaiseksi, mutta enemmistö oli kokenut päivittäistä työtä haitanneita vaivoja alaraajoissa ja reilu kolmannes myös väsymystä tai yläselän vaivoja.

Huoli perhehoidon jatkuvuudesta

Perhehoitajat pohtivat ylipäätään melko huolestuneina vanhusten hoidon tilannetta ja resurssien kohdentamista Suomessa: osalla oli myös huolta perhehoitomuodon jatkuvuudesta – ettei se joudu säästökohteeksi – ja osa oli huolissaan, mistä löytyy riittävästi perhehoitajia jatkossa.

Kaiken kaikkiaan näissä pohdinnoissa ja haastatteluissa tuotiin esille tämän perhehoitomuodon hyvyys ja myönteisyys sekä hoidettaville että hoitajille, minkä takia haluttaisiin kannustaa uusia hoitajia alalle. Kuitenkaan perhehoitajatkaan eivät jaksa työssään yksin, minkä vuoksi kuntien aktiivinen yhteydenpito ja tiedotus sekä kunnilta saatava konkreettinen tuki ja apu - erityisesti sijais- ja vapaajärjestelyjen osalta - olisi tärkein lisäavain työssä jaksamiseen.

Jaa

Palvelut